Oulunkylän ensimmäinen urheiluseura Åggelby Fotbollsklubb perustettiin jo vuonna 1907. Jalkapalloa on näin ollen pelattu Oulunkylässä niihin aikoihin asti, jolloin järjestetty jalkapallotoiminta Suomessa alkoi. Suomen Palloliitto ja Helsingin Jalkapalloklubi perustettiin samaisena vuonna.

Idrottsföreningen Gnistanin perusti puolisen tusinaa Oulunkylässä asuvaa Svenska Reallyceumin ja Åggelby Svenska Samskolan oppilasta 1924. Alkuaikoina toiminta keskittyi hiihtoon, yleisurheiluun, uintiin ja pesäpalloon, joskin jalkapalloakin lienee harrastettu alkuajoista saakka. Pesäpallon kuuluminen mukaan on sikäli harvinaislaatuista, että ruotsinkielisissä piireissä pesäpalloharrastus ei ole koskaan saanut jalansijaa ja ruotsinkielisissä kouluissa sitä koulupelinä vierastettiin. Asia selittynee sillä, että Gnistan on ruotsinkielisistä alkuunpanijoistaan huolimatta ollut aina jäsenistöltään hyvin kaksikielinen seura.

Jalkapallo vakiintui Gnistanissa keskeiseksi urheilumuodoksi 1930-luvulla, kun ”kukkubackan” jengiksi haukuttu pieni Oulunkylään syntynyt If Sportaren liittyi Gnistaniin. Gnistaniin perustettiin Kuckubackalaisten vaatimuksesta jalkapallojaosto ja varsin nopeasti Gnistanista kehittyi  pelottava vastus Helsingin alueen pienille seuroille. 1934 valmistui Oulunkylän upea urheilukenttä, joka antoi erinomaiset puitteet jalkapallon harrastamiselle. Seuraavana vuonna Gnistan liittyikin jo Suomen Palloliiton Helsingin piiriin. Ensimmäisenä piirisarjavuonna menestys jäi vielä saavuttamatta, mutta toisena vuotena saatiin makea Syycupin voitto, kun HJK kukistui maalein 1-0.

Oulunkylän kenttä oli haluttu pelipaikka, joten lukuisia ystävyssotteluita pelattiin esim. maajoukkuepelaajia vilisevän HPS:n kanssa. Myös yleisurheilutoiminta oli 1930-luvun loppuvuosina vireätä ja vastassa oli milloin Malmin Ponnistajat, Tapanilan Erä tai uusi paikallisvastustaja Oulunkylän Urheilijat (OKU). Seuralla oli Pikkukoskella kaupungilta vuokrattu kahvilapaviljonki, jossa hienojen kokoontumistilojen lisäksi voitiin järjestää  suosittuja tanssi-iltoja kesälauantaisin.

Sota kuitenkin katkaisi kaiken, kun nuoret miehet vietiin rintamalle. Vuonna 1945 toimintaa alettiin vaivalloisesti herätellä taas henkiin. Suunniteltu yhdistymien Oulunkylän Urheilijoiden kanssa päätettiin torjua, ja niin alkoivat pyörät taas pyöriä. Vasta 1945 käynnistyi seuran juniorijalkapallotoiminta, kun piirin sarjoihin osallistuttiin B- ja C-juniorijoukkueilla. Edustujoukkueen ensimmäinen piirimestaruus voitettiin 1947 piirin III-luokassa ja 1958 noustiin jo maankuntasarjaan, josta ei enää hevillä luovuttu.

Gnistanin 25-vuotisjuhlavuonna  1949 jäsenmäärä oli jo 300, yliesurheilutoiminta oli voimissaan kahdeksalla järjestetyllä seuraottelulla ja jalkapallossa Edustusjoukkue piti maakuntasarjapaikkansa. Lisää historiaa tehtiin, kun kansainväliset kontaktit avattiin jalkapallojoukkueen vierailulla Skeisköriin Tanskaan.

Varhaisemman jalkapllohistorian makeimpia voittoja koettiin vuonna 1957 veikkauskohteenakin olleessa Suomen Cupin ottelussa, kun suomensarjalainen Gamlakarleby Bollklubb kaatui komeasti 5-3. Talvisin harrastettiin jalkapallon asemesta jääpalloa sekä käsipallo. Jääpallossa saavutettiin piirin mestaruus IV-sarjassa ja käsipallossa pelattiin hetken jopa Suomi-sarjassa. Junoritoimintaa lajennettiin D-junioreihin, mutta vetäjien puutteen vuoksi ei mainittavaa menestystä saavutettu. Jalkapallo oli vielä edustusjoukkuepainotteista.

Yleisurheilutoiminta jatkui vireänä vielä koko 50-luvun ja hiihtokin pysytteli vakaasti Gnistanin lajina. Muista lajeista mainittakoon suunnistus, naisvoimistelu, pöytätennis ja maastojuoksukin. Vuosikymmenen vaihtuessa ja seuran lähestyessä 40-vuotispäiväänsä, alkoi vanha johto nopeaan tahtiin vetäytyä. Perustamisesta saakka puheenjohtajana toiminut ”Bobo” Krabbe vetäytyi ja puheenjohtajaksi tuli yleisurheilumies Ernst Fogden. Hänen kauensa kesti kuitenkin vain vuoden. Yhteiskunnan muuttumisen myötä kävi selväksi, että pieni seura ei enää voinut hajottaa voimavarojaan monelle taholle. Hiihdon ja yleisurheilun laannuttua Gnistanista tuli puhdas jalkapalloseura ja sen puheenjohtajaksi valittiin Jacob Söderman.

Kuusikymmentäluvulla edustujoukkue jyräsi vakaasti ja saavutti piirin mestaruuden 1B-luokassa. Välillä kolkuteltiin jopa Suomi-sarjan ovia, mutta niiden aukaisemiseen eivät voimat riittäneet. Vuosikymmenen puolivälissä Gnistanin junioritoiminta alkoi selvästi aktivoitua. Vuonna 1966 Gnistanin B-juniorit vierailivat Ruotsin Nörtäljessä saakka, mikä osaltaan vauhditti junioritoiminnan kehitystä. Keskittyminen jalkapalloon ei kuitenkaan sujunut aivan helposti. Puheenjohtaja Södermania odottivat vaativammat siviilitehtävät ja seuran olemassaolo oli hetken jopa uhattuna. Pelastajaksi ilmaantui Stig Kämpe, joka toimi puhhenjohtajana vaikeanana ylimenokautena 1968-1969. Seuraavana vuonna puheenjohtajaksi vaihtui Nils Andersson, joka tarjoasi kaivattua jatkuvuutta ja Gnistanin kehittyminen erääksi Helsingin piirin voimakkaimmista juniorikasvattajista saattoi alkaa.

Lähteet: Gnistan juhlavuosijulkaisu 2004, If Gnistan ry; Oulunlynkylä – Åggelby Vihreä idylli, Maunu Harmo, Oulunkylä-seura ry, 1987.