Haastattelussa Markus Ihalainen – ”Elämäni on aina pyörinyt futiksen ympärillä”

Joensuulaislähtöinen Markus Ihalainen aloittaa kolmannen vuotensa juniorivalmentajana Gnistanissa. 32-vuotias Ihalainen toimii tulevana vuonna P05- ja T05/06-joukkueiden valmentajana. Haastattelussa kävimme läpi mm. sitä, miten Ihalaisen kipinä valmentamista kohtaan syttyi sekä millaisia vinkkejä hän haluaa antaa nuorille futaajille.

Kertoisitko hieman taustastasi valmentajana sekä pelaajana?

Valmentajaurani junioripuolella alkoi JIPPOn nappulaliigassa vuonna 2002, jossa toimin kolmen kesän ajan. JIPPOsta tieni vei Lehmon Palloon. Lehmossa toimin kuuden vuoden ajan juniorijoukkueen valmentajana, jonka jälkeen siirryin vuonna 2012 SC Riverballin nuorisopäälliköksi. Riverballissa olin mukana perustamassa seuraa aina junioritoiminnasta lähtien ja tämän lisäksi toimin eri ikäkausijoukkueissa valmentajana. Riverballissa vietettyjen vuosien jälkeen palasin Lehmon Palloon muutamaksi vuodeksi, jonka lisäksi työskentelin samaa aikaa Palloliiton Itä-Suomen piirin Fortum Tutorina. Tehtävän kuvaan kuului kouluttaa sekä avustaa eri seurojen juniorivalmentajia. Ennen Gnistaniin siirtymistä toimin savonlinnalaisen STPS:n nuorisopäällikkönä. Lehmon Pallossa vietettyjen vuosien ohessa olin SC Riverballin pelaajavalmentajana Kakkosessa sekä Kolmosessa. Oma pelaajaurani aikana olen pelannut lähes 200 ottelu SC Riverballissa edellä mainituilla sarjatasoilla.

Miten Suomessa on menty mielestäsi eteenpäin juniorityössä, jos vertaat tätä päivää vuoteen 2002, jolloin aloitit valmentamisen?

Mielestäni on erittäin hienoa, että meiltä löytyy tänä päivänä enemmän laadukkaita juniorijoukkueita. Kärki voisi olla vielä laajempikin, mutta nykyään on yhä enemmän joukkueita, jotka pystyvät haastamaan perinteisesti ”kaikkia” ikäluokkia hallinneita seuroja. Olosuhteet ovat myös menneet valtavasti eteenpäin, sillä harvemmin enää näkee juniorijoukkueita pelaamassa hiekkakentillä. Seurojen resurssit ovat aivan erilaiset, jos vertaamme vuoteen 2002 ja tämä näkyy siinä, että täyspäiväisiä valmentajia on yhä enemmän. Toki hyvä muistaa, että jalkapallovalmentaja on Suomessa vielä hyvin vieras ammattinimike, joten toivottavasti kehitys jatkuu samanlaisena.

Miten innostuit valmentamisesta ja mikä siinä kiehtoo sinua eniten?

Olen koulutukseltani opettaja. Pidän yleisesti opettamisesta todella paljon, joten kun yhdistämme tähän jalkapallon, niin yhtälö on melko täydellinen. Vuonna 2010 pohdiskelin, että minusta ei koskaan tullut ammattilaista pelaajana. Silloin päätin, että haluan olla ammattivalmentaja seuraavan viiden vuoden aikana ja vuonna 2014 tämä haave toteutui. Tämä on totta kai vaatinut pelin opiskelua eri tavoin, valmentajien seuraamista sekä lukuisia keskusteluja ymmärryksen sekä taitojen lisäämiseksi. Opettamisen lisäksi työssäni on hienoa, että myös itse opin joka päivä jotain uutta. Elämäni on aina pyörinyt futiksen ympärillä, joten olen todella onnellinen, että olen saanut siitä ammatin.

Millaiset terveiset haluat lähettää suomalaisille futisjunioreille yleisellä tasolla?

Kaikki lähtee pelaajasta itsestään, sillä mielestäni resursseilla tai sarjatasoilla ei ole niin isoa merkitystä, vaan pelaajan tekemisessä harjoituksissa sekä vapaa-ajalla. Valmentajat pystyvät opettamaan sekä sytyttämään kipinän futikseen, mutta mistä tahansa on aina mahdollista ponnistaa ammattilaiseksi saakka. Hyvänä esimerkkinä yksi joukkue valmentaessani Lehmon Pallossa, sillä kyseisestä ryhmästä (1997 -1999 syntyneet) peräti kahdeksan pelaajaa on ponnistanut aina juniorimaajoukkuetoimintaan asti. Resurssit seurassa eivät olleet kovin laadukkaat, sillä suurimman osan vuodesta harjoittelimme liikuntasaleissa tai hiekalla. Parhaimmat junioripelaajat, joita olen valmentanut, ovat periaatteessa asuneet kentällä. He ovat katsoneet pelejä paikanpäällä, opiskelleet näkemiään juttuja sekä potkineet vapaa-ajan palloa kentällä tehden eri osa-alueita harjoittavia asioita.

Millaiseksi junioriseuraksi näet Gnistanin?

On todella upeata, että meillä ei ole ”kuolleita ikäluokkia” ja kaikki juniorijoukkueet ovat elinvoimaisia. Seurassa on mielestäni imua, sillä etenkin nuorimpiin joukkueisiin olemme saaneet mukavasti lisää pelaajia. Muihin lähialueen seuroihin verrattuna Gnistanissa on pelaajapolku hyvällä tasolla, sillä meiltä löytyy kilpailukykyisen edustusjoukkueen lisäksi hyvät vanhimmat ikäluokat. Olosuhteet ovat seurassa erinomaisella tasolla pelaajille sekä myös valmentajille. Mustapekka Areenalle on upeaa saapua ja nähdä kenttä täynnä junioreita harrastuksensa parissa.

Comments are Disabled